Agricultural phosphorus losses and eutrophication in Nordic-Baltic countries

The P losses from agriculture are controlled by natural characteristics, agricultural practices and national and international agricultural as well as agri-environmental policies. To reduce the P losses the measures should be targeted at the areas and activities that are responsible for the highest actual losses of bioavailable P. The response of an aquatic ecosystem to agricultural activities is a result of complex interactions between physical, chemical and biological processes

Influence of EU policy on agricultural nutrient losses and the state of receiving surface waters in Finland

In Finland, the first large-scale efforts to control nutrient loading from agriculture got under way with the introduction of the EU Agri-Environmental Program in 1995. We examined whether these efforts have decreased agricultural nutrient losses and improved the quality of receiving waters. To do so we used monitoring data on fluxes of nutrients and total suspended solids in agricultural catchments in 1990–2004 and on the water quality of agriculturally loaded rivers, lakes and estuaries in 1990–2005. No clear reduction in loading or improvement in water quality was detected. Hydrological fluctuations do not seem to have eclipsed the effects of the measures taken, since there was no systematic pattern in runoff in the period studied. The apparent inefficiency of the measures taken may be due to the large nutrient reserves of the soil, which slowed down nutrient reductions within the period studied. Simultaneous changes in agricultural production (e.g. regional specialisation) and in climate may also have counteracted the effects of agri-environmental measures. The actions to reduce agricultural loading might have been more successful had they focused specifically on the areas and actions that contribute most to the current loading

Labile organic carbon regulates phosphorus release from eroded soil transported into anaerobic coastal systems

201

Jäljitettävyyttä ja vastuullisuutta palvelevan elinkaaripohjaisen ympäristötiedon hallintamallin määrittely ja käytön kehittäminen elintarvikeketjussa

HierarchyNet -loppuraportt

Coupled biogeochemical cycles and ecosystem services

Human activities disturb the biogeochemical cycles often resulting in limited eco-system services. The cycles of biologically active elements are also coupled to each other which is rarely acknowledged in ecosystem studies. Many of the regulating and maintenance services are linked to element cycles driven by micro-organisms, but these have often been omitted in ecosystem service studies. In the present publication the terminology of ecosystem services are used to help to define and describe the coupled biogeochemical processes and to highlight their importance in both terrestrial and aquatic ecosystems. The extended abstracts offer fresh viewpoints on biogeochemical cycles and on the management of their fluxes. The abstracts may also function as basis for new themes for research

Follow-up study on the impacts of agri-environmental measures in Finland

vo

Viljelytoimenpiteet ja vesistökuormitus ympäristötukitiloilla vuosina 2003–2005

Raportissa esitellään maatalouden ympäristötuen myötä vuosina 2003–2005 tapahtuneita tilatason viljelytoimenpiteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Tulosten mukaan vuosien 2003–2005 viljelytoimenpiteet eivät merkittävästi poikenneet ohjelmakauden alkuvuosien 2000–2002 toimenpiteistä. Merkittävimmät muutokset, varsinkin lannoituksessa, olivat tapahtuneet jo ensimmäisellä ohjelmakaudella (1995–1999), ja niiden toteuttamista jatkettiin toisella kaudella. Nurmialat ovat 2000-luvulla vähentyneet nurmivaltaisilla alueilla sekä tietyillä viljavaltaisilla alueilla, joilla ne olivat ennestäänkin pieniä. Talviaikainen kasvipeitteisyys, mukaan luettuna kevennetysti muokattu ala, on tietyillä alueilla kasvanut tarkastelujaksolla 2000–2005. Muutos on johtunut lähinnä kevennettyjen muokkausmenetelmien mutta viime vuosina yhä enemmän myös muokkaamattomuuden lisääntymisestä, mikä liittyy suorakylvön yleistymiseen. Etelä-Suomen viljanviljelyalueilla perusmuokkausmenetelmissä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun alkupuoleen nähden. Vuoden 1994 syksyllä sänkipeitteisestä peltoalasta kynnettiin Yläneenjoen ja Lepsämänjoen tutkimusalueilla noin 90 prosenttia, kun vuonna 2005 kynnetyn alan osuus oli enää noin puolet. Peltojen fosforikuormitukseen voimakkaasti vaikuttavan helppoliukoisen fosforin pitoisuudet alenevat, mutta hyvin hitaasti. Muokkausmenetelmissä ja maan fosforipitoisuudessa tapahtuneet muutokset näkyvät myös muutoksina potentiaalisessa ravinnekuormituksessa. Esimerkiksi Yläneenjoen alueella maapartikkeleihin sitoutuneen fosforin kuormitus on muokkausmenetelmien muutosten myötä selvästi vähentynyt, mutta liukoisen fosforin kuormitus ei ole muuttunut, koska maan helppoliukoisen fosforin pitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia